1. Front page
  2.  » 
  3. Uncategorized
  4.  » Näkövammaistaidot täysipainoista elämää mahdollistamassa

Näkövammaistaidot täysipainoista elämää mahdollistamassa

Tiedätkö, mitä ovat näkövammaistaidot? Ovatko ne taitoja, joilla näkövammaiset selviävät arjessa vai voiko käsitteen ymmärtää laajemminkin? Avaavan saavutettavuusasiantuntija Senni Hirvonen avaa tässä jutussa näkövammaistaitoihin liittyviä osa-alueita. Hän on tutkinut aihetta tarkemmin ja kirjoittanut aiheesta gradun.

Haastattelin erityispedagogiikan pro gradu -työssäni omaa viiteryhmääni eli näkövammaisia nuoria aikuisia heidän näkövammaistaitoja koskevista näkemyksistään. Tässä artikkelissa kuvaan saavutettavuuden ja esteettömyyden kannalta kahta kiinnostavaa näkövammaistaitojen osa-aluetta:

  • ICT-taitoja
  • liikkumistaitoja

Tutkimuksen osallistujat pitivät molempia taitoalueita tärkeinä, ja oikeus saada opetusta ja kuntoutusta näissä taidoissa mainitaan myös YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista, liikkumistaidon opetus suoremmin ja digitaidot epäsuoremmin.

Yhteensä analyysissa nousi esiin 11 taitoaluetta, joihin voi tutustua tarkemmin lukemalla graduni Itä-Suomen yliopiston tietokannassa.

Näkövammaistyön ammattikielessä ja näkövammaisten ihmisten arkipuheessa näkövammaistaidoilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi näkövammaisen ihmisen selviytymiskeinoja tai täysipainoiseen elämään näkövammaisena tarvittavia taitoja. Englanninkielisessä erityispedagogisessa kirjallisuudessa taidoista, jotka vaativat näkövammaisen oppijan kohdalla intensiivisempää opetusta tai ovat jopa kokonaan näkövammaspesifejä, käytetään käsitettä Expanded Core Curriculum eli laajennettu ydinopetussuunnitelma (Sapp & Hatlen 2010). Jos haluat saada paremman kokonaiskuvan tästä liukuvarajaisesta, monitieteisestä ja jännitteisestä ilmiöstä, suosittelen tutustumaan graduuni.

Digitaidot: teknologian parhaiden puolien hyödyntämistä ja ongelmien kanssa kikkailua

Kysyin, mitä näkövammaistaitoja osallistujat pitivät tulevaisuudessa tarpeellisimpina. Erityisesti tästä näkökulmasta ICT-taidot saivat paljon painoarvoa. Muutenkin osallistujat puhuivat digitaidoista runsaasti. Tämä taitoalue koostui tietoteknisistä apuvälinetaidoista, laaja-alaisista digitaidoista, tilanteisista digitaidoista sekä korkean teknisyystason saavutettavuus- ja tiedonsaantitaidoista.

Tietotekniset apuvälinetaidot

Tietoteknisistä apuvälinetaidoista tulivat esille ruudunlukijoiden, pistenäytön ja näkövammaisille tarkoitettujen ääni- ja e-kirjateknologioiden käyttö, suurentaminen sekä skannaaminen. Osallistujat käyttivät ainakin NVDA-, JAWS- ja VoiceOver-ruudunlukijoita sekä suurennusohjelma ZoomTextiä.

Laaja-alaiset ICT-taidot

Laaja-alaisia ICT-taitoja tutkimuksessa edustivat tietokoneen ja älypuhelimen käyttö yleisesti sekä tietokoneessa näppäinkomentojen ja älypuhelimessa kosketusnäytön hallinta. Laaja-alaisiin ICT-taitoihin kuuluu myös Internetin käyttö sekä navigointitaidot yleisesti (esimerkiksi työpöydällä ja eri sovelluksissa liikkuminen).

Tilanteiset digitaidot

Tilanteiset digitaidot on hieman akateeminen sanapari, mutta se kuvaa sitä, miten digitaidot näyttäytyvät elämän eri tilanteissa. Siksi se on hyvin moninainen kategoria. Siihen kuuluu vastaajien mukaan taito käyttää spesifejä työkaluja ja palveluja, kuten kalenteria, verkkopankkia, oppimisympäristöjä ja opintohallintajärjestelmiä. Myös tekstinkäsittelytaitoja korostettiin. Niihin kuului esimerkiksi taito kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä ja korjata kirjoitusvirheitä. Osallistujat hyödynsivät monipuolisesti myös äänitysteknologiaa, esimerkiksi lähettivät ääniviestejä, kirjoittivat sanelemalla sekä äänittivät itselleen muistiin tietoa, joka ei ollut saavutettavaa. Myös tiedon siirtäminen laitteelta toiselle ja tulostaminen tulivat esille osallistujien tarvitsemina digitaitoina.

Korkean teknisyystason saavutettavuus- ja tiedonsaantitaidot

Tämä taitoalue koostui osittain saavutettavuusongelmien kiertämisestä ja siihen liittyvästä luovuudesta. Saavutettavuudeltaan tai käytettävyydeltään puutteellista materiaalia osallistujat olivat työstäneet esimerkiksi muuttamalla sitä eri tiedostomuotoon tai lukemalla eri ohjelmalla. Joskus oli tarvittu myös ongelmanratkaisua kohdattaessa ohjelmistoja, jotka eivät olleet yhteensopivia avustavan teknologian kanssa. Oli jouduttu jopa pohtimaan, miten välttää tiettyjen ohjelmien kaatuminen vaativissa työtilanteissa.

Toisaalta osallistujat korostivat myös tietoisuutta erilaisista teknologian tarjoamista mahdollisuuksista sekä omien apuvälineiden syvätuntemusta, eli kyse ei ollut pelkästään saavutettavuusongelmien selättämisestä. Erityisesti navigoinnin apuna käytettiin monenlaisia tekniikoita. Tästä hyvä esimerkki on suoraan otsikosta toiseen siirtyminen ruudunlukijalla tai äänikirjassa. Muita navigoinnin pikatekniikoita olivat hakusanat sekä kirjanmerkit tai viimeisen sijainnin tallentaminen muulla tavoin. Myös järjestelmällisyys tiedostokansioiden rakentamisessa ja tiedostojen nimeämisessä tuotiin esille näkövammaistaitona. Ruudunlukijan asetusten syvätuntemuksen koettiin auttavan itselle sopivimman käyttökokemuksen luomisessa. Osallistujat toivat esille myös monia arkea helpottavia älypuhelinsovelluksia, kuten karttasovellukset, elokuvien kuvailutulkkaussovelluksen sekä värin- ja setelintunnistimen.

Liikkumistaidot vapauden lisääjinä

Liikkumistaitoja pidettiin sekä yksittäisinä spesifeinä tekniikoina että laaja-alaisena taitokokonaisuutena. Jälkimmäiseen kuului taito huomioida ympäristön piirteitä ja ratkaista ongelmia. Liikkumisen tekniikoiden yhteydessä osallistujat puhuivat paljon valkoisen kepin ja opaskoiran käyttämisestä sekä toisen ihmisen opastamana liikkumisesta. Mielenkiintoisesti myös osa niistä nuorista aikuisista, joilla ei ollut opaskoiraa, pohdiskeli opaskoiran käyttöä näkövammaistaitona. Harvemmin mainittiin esimerkiksi käsien suoja-asennot pään korkeudella olevilta esteiltä ympäristöissä kuten kuntosalilla.

Varsinaisten tekniikoiden lisäksi tuotiin esille myös liikkumisen valmiuksia, kuten suuntavaisto ja sanallinen, auttava tieto ympäristöstä ilman varsinaista itsenäistä ympäristön hallintaa. Ylimalkaisenkin sijaintitiedon koettiin helpottavan esimerkiksi uuden avustajan ohjeistamista.

Osallistujat käsittelivät liikkumistaitoa myös eri ympäristöjen, kuten portaiden, jalankulkuliikenteen sekä julkisen liikenteen näkökulmasta. Erityisesti bussin käytön osalta oli huomionarvoista, kuinka monipuolinen valikoima taitoja siihen tarvittiin. Tämä kertoo linja-autoliikenteen esteettömyysongelmista, joihin palaan seuraavassa blogitekstissäni. Osallistujat joutuivat taktikoimaan saadakseen pysäytettyä oikean bussin esimerkiksi matkapuhelinta apuna käyttäen. Lisäksi heidän täytyi usein pyytää apua. Kyydissä ollessa piti laskea pysäkkejä.

Itsenäisyyden taidot

Moni osallistuja korosti itsenäisyyttään tai haluaan olla mahdollisimman itsenäinen. Yksi hyvä motivaattori saavutettavuuden ja esteettömyyden edistämiseen onkin miettiä, miten hyvin digitaalisen tai rakennetun ympäristön ratkaisut tukevat näkövammaisen kansalaisen, asiakkaan, työntekijän tai opiskelijan itsenäistä pärjäämistä. Miten ympäristöt ja materiaalit mahdollistavat henkilön taitojen esilletulon, vai aiheuttavatko ne riippuvuutta muista? Näitä kysymyksiä on tärkeä pohtia jo suunnittelun alkuvaiheessa.

Me Avaavassa autamme mielellämme. Koulutuksissamme saat kuulla eri tavoin toimintarajoitteisilta asiantuntijoiltamme suoraan, miten inklusiivinen suunnittelu voi saada ihmisen täyden potentiaalin kukoistamaan!

Vaikka oppimista ja kuntoutusta voidaan pitää ihmisoikeuksina, osa vastaajien kokemasta lisäopettelun tarpeesta syntyi esteettömyys- ja saavutettavuusongelmien kanssa kamppailusta. Ylimääräistä opettelua voidaan siis myös pitää kuormittavasta ympäristöstä johtuvana näkövamman kompensaationa. Jos siis haluat parantaa näkövammaisten tai aivan kaikkien ihmisten jaksamista tässä alati muuttuvassa ja vaativassa maailmassa, saavutettavuus ja esteettömyys voivat olla juuri ne tarvittavat onnistumisen avaimet.

Haluatko kysyä lisää graduni löydöksistä? – Ota minuun suoraan yhteyttä, niin keskustellaan lisää!

Senni Hirvonen, saavutettavuusasiantuntija, KM, IAAP CPACC

Puh. 050 496 1248

mailto:senni.hirvonen@avaava.fi

Viitattu artikkeli

Sapp, W. & Hatlen, P. 2010. The Expanded core curriculum: Where we have been, where we are going, and how we can get there. Journal of Visual Impairment & Blindness 104(6), 338–348.

Blog archive