Mitäs uutta WCAG 2.1 toi meille?

Etusivu » Ajankohtaista » BLOGI

Verkkopalvelun käyttö mobiililaitteella

Osana verkkopalveluiden saavutettavuuspöhinää monet ovat oppineet vaikean kirjainyhdistelmän: WCAG eli Web Content Accessibility Guidelines. He, jotka ovat touhunneet pitempään saavutettavuuden kanssa, ovat ehtineet oppia siihen perään myös luvun 2.0. WCAG 2.0 oli paras ja melkeinpä ainoa ohjeistus verkkosivujen saavutettavuuteen yli kymmenen vuoden ajan. WCAG 2.0 kehitettiin maailmaan, jossa edelläkävijät harjoittelivat tasku-internettiä Nokian kanssa ja jossa mobiilisovellukset tekivät vasta tuloaan.

 

WCAG 2.0 ei siten—tietenkään—huomioinut mobiililaitteilla tapahtuvaa verkkopalveluiden käyttöä.  Kesäkuussa 2018 julkaistua uutta versiota, WCAG 2.1, mainostettiin nimenomaan sillä, että siinä on huomioitu palveluiden käyttö pienillä laitteilla.

 

Kesäprojektina päätin käydä yksityiskohtaisesti uudet vaatimukset jälleen kerran läpi. Keskityin erityisesti AA-tasoon, johon standardeissa ja lainsäädännössä viitataan. Ohjeistus WCAG 2.0 AA sisältää 38 erilaista ohjetta tai vaatimusta ja nyt WCAG 2.1 AA-taso tuo settiin 12 ohjetta lisää. Kiva tasaluku 50! Tosin minua on aina vaivannut, kun joukossa on selkeästi päällekkäisiä vaatimuksia. Esimerkiksi ”Ei saa joutua jumiin näppäimistöllä” on aika selkeästi ”Käytettävissä näppäimistöllä”-ohjeen keskeinen osa.

 

Siis 12 uutta vaatimusta verkkopalveluiden mobiilikäyttöön? Ei! Oikeastaan seitsemän uusista vaatimuksista ei liity mitenkään mobiililaitteisiin vaan korjaa puutteita, joita WCAG 2.0:ssa on vuosien varrella havaittu: värikontrastit tulee huomioida tekstin lisäksi myös tärkeissä käyttöliittymäkomponenteissa ja graafisissa elementeissä, palvelun semantiikkaa ja koodin ohjelmallista ymmärtämistä ohjeistaan entistä paremmin, ja näppäimistökäyttäjien lyhytvalintoja tuetaan paremmin. Lisäksi tekstin osalta oheistetaan, että lisättäessä rivi-, kappale-, kirjain- ja sanavälejä, tekstin sisältö pysyy hyvin kasassa sekä ymmärrettävänä ja käytettävänä.

 

Mitä ne viisi mobiileihin liittyvää vaatimusta sitten ovat? Yksi liittyy pienen näytön problematiikkaan: pienessä näytössä palvelun sisällön on adaptoiduttava niin, ettei sitä tarvitse selata sekä vaaka- että pystysuunnassa. Eli nyt vaaditaan responsiivista designia, joka parantaa käytettävyyttä ihan kaikille. Toinen edellyttää, että myös sisällön on toimittava molemmissa näytön orientaatioissa: sekä vaaka- että pystyasennossa. Hyviä vaatimuksia molemmat, joskin suurimmassa osassa palveluita nämä on jo otettu huomioon osana normaalia hyvää käytettävyyttä.

 

Kolme viimeistä ohjetta liittyvät mobiililaitteen käyttötapoihin: kosketusnäyttöön ja erilaisiin liikepohjaisiin ohjauskomentoihin, joita kiihtyvyysantureilla varustetuissa mobiililaitteissa voidaan käyttää. Esimerkkeinä vaikka komennon peruuttaminen ravistamalla ja erilaiset kosketusnäytön pyyhkäisyt. Kaikille ohjaustavoille on oltava yksinkertainen vaihtoehto, jos käyttäjä ei pysty näitä monimutkaisia tekemään. Toisaalta kosketusnäyttöön liittyy vaatimus, että valinta on pystyttävä perumaan joko kosketuksen yhteydessä tai jotenkin jälkeenpäin.

 

Vähän jäi kesäprojektista vaisu olo. Mobiililaitteen moninaiset sensorit mahdollistavat hyvin monimuotoisen käyttöliittymän. Silti verkkopalveluista pääasiassa ohjeistetaan, että on oltava menetelmä, jolla voi olla hyödyntämättä näitä sensoreita. Puheentunnistus on hyvin pitkällä nimenomaan mobiililaitteissa. Jospa se olisi ohjeistuksessa nostettu yhdeksi vaadittavaksi käyttötavaksi hiiri- ja näppäimistökäytön rinnalle? Voisiko uusista puhelimista jo löytyvät sormenjäljen, iiriksen tai kasvojen tunnistus ohittaa kömpelöt rekisteröitymiset?

 

Arvaan, ettei ohjeistuksen seuraavaa versiota (WCAG 3.0?) tarvitse odottaa kymmentä vuotta.

 

Petteri Alinikula

Petteri on Avaava Digitalin johtava saavutettavuusasiantuntija ja hallituksen puheenjohtaja

Ajankohtaista

Verkkopalvelun käyttö mobiililaitteella

Aiheeseen liittyvää:

Tilaajavastuu